|
|
Saturday, August 8th, 2009
| |
1:41 pm - Irkutsk hanging
|
Nyt on junamatka tanne Siperiaan takana, matkasta pari sanaa:
Juna oli ihan rules, mutta ens kerralla matkustan NIIN off-sesongin aikaan. Alko vituttaa ihan alyttomasti viereisessa hytissa olleet loysaperseet saksalaisjatkat, jotka remus humalassa ja oli idiootteja. Tyhmat hard rock cafe moscow -paidat paalla yms.. ois tehny mieli ampuu ne, niiiin turisteja, paikallisetki vaan katto ihmeissaan ja vahan vihasena et mita helvettii. Viime silauksen antoi kun siita meni jotkut idiootit amerikkalaisturistit lippikset paassa ohi ja kysyi niilta sakemanneilta mairean amerikkalaisesti "hey, you guys headin' to the bar?"
Onneksi mulla oli mukava irkutskilaisperhe siina samassa hytissa. Se aiti koko ajan tarjos mulle kaikkee ruokaa ja ykski aamu soin jonku rasvasen munkin aamiaiseks.. venalaiset ruokatottumikset. Se perheenaiti oli kauheen ilonen vaik meilla ei ollu mitaan yhteista kielta. Onneks osasin muutaman sanan venajaa aina valilla. Sit ku tanaan kolmen-neljan paivan matka oli takana nii herasin siihen et ne oli jo lahteny sielta ja pistany kaikki jarjestykseen ja jattany siihen servetin johon ne oli kirjottanu sen 12v tyton englanninkielen taidolla: "Jampo! Goodbye! Good luck! Welcome to the our city" ja jokasen nimi alla. Ma liikutuin tosta niin paljon et mun oli pakko vaan istua hetki ja skarppaa.. :')
Junassa ei tullu hetkeekaan tylsaa vaik oliki noin pitka aika. Siin ehti keitella nuudeleita tai teeta, kattoo ku maisemat lipuu ohi ja kuunnella musaa yms. Vaunun paassa on aina kuumaa vetta, niin pysty hyvin duunaa safkaa. Sit pysahdyksilla pysty menee ulos ja laituireilla oli kaikkii mummeleita (ja eilen yks erittain hyvannakoinen mimmi..) myymassa kaikkea ruokaa. Niilta ostin aina paljon kapusta piroshkeja eli kaalipiirakoita.
Nyt oon Irkutskissa ja taa on ihan nastan oloinen mesta. Rapistunutta lookkia, vanhoja hienoja taloja.. Yritan kuumeisesti ettii postikortteja, mut ei meinaa loytyy. Seta Leninin patsaita on vaikka milla mitalla :D Hostel loytyi myos, ihan ok mesta ja oli kiva paasta suihkuun ku junassa ei voinu ollenkaan hahaha
Hitsi et arsyttaa ku pitaa palata kouluun nii ei ehdi kayda kaikissa hienoissa mestoissa. Ylihuomenna matka jatkuu kolmen paivan junamatkalla Vladivostokiin tyynenmeren rannalle. Siel ehka sit taas koneelle!
current mood:  excited
current music: SMG
|
|
(2 comments | comment on this)
|
| Monday, August 3rd, 2009
| |
10:34 pm - Moskovan meiningit vol.2
|
|
Tanaan kavin chillailemassa jossain esikaupunkialueella yhden amerikkalaisen duden kanssa. Yritettiin ettia sellaista avaruusmuseota, mutta se oli kiinni. Huvitti valilla sen jutut, etta se syo vaan hampurilaisia ja pihveja jne. mutta huipputyyppi, vitsi ku amerikkalaiset on aina niin hyvia small talkaa!! Kay niin kateeks. Ja saalittaa vahan se kaveri, ku kaikki arrogantit eurooppalaiset aina niin hanakasti sillekin ilmaisee mielipiteensa sen maasta, ihan ku se olis sen vika...
Oon syony ihan alyttomasti kaalipiirakoita.. Ei vitsi et on hjuvia. Oon niin tyytyvainen et osaan jo kayda sen koko kaalipiirakan tilauksen ymparilla kaydyn keskustelun venajaks kaikkine kohteliaisuuksineen. Ne myyjat on aina sellasii aika tympeita mammoja, mut ne lampenee sit ku yritan siina parhaani puhua. Tanaan kavin tiibetilaisessa ravintolassa syomassa ja oli hyvaa sekin.
Tanaan kun kavin iltakavelylla ja ostamassa ruokaa, loysin mahtavan sekatavarakaupan! Ne on aina niin parhaita ku matkustaa: ne on halpoja, ne ilmestyy aina yhtakkia eteen ja niista loytaa aina JUST sen, mita on monta paivaa ettiny. Niinku minakin loysin pyyhkeen ja flip-flopit junaan. Ja huomenna se sitten alkaa! Trans-Siberian experience, nelja paivaa junassa kohti Irkutskia. Ihanaa!
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Sunday, August 2nd, 2009
| |
2:15 pm - Moskovan meiningit
|
Noniin, tanne tulin sitten tanaan. Yojuna Helsingista meni mukavasti nukkuessa ja chillaillessa venalaisen lapsiperheen kanssa, joka tulivat samaan compartmentiin. Itse asiassa olin unessa viela silloin, kun juna saapui Moskovan laituriin. Onneksi se perheenisa heratti mut ja siina vaiheessa kun olin saanut kaikki mun kamat kasaan, niin joku konduktoori tuli jo huutamaan etta TIME!
Mut hehhe, paatin sitten kavella sateisessa Moskovassa sen muutaman kilometria mun hostelille. Lopulta loysin kuin loysinkin Olimpia Hostel2 -nimisen murjun, joka sijaitsee neljannella Tverskaja-jamskaja-kadulla. Ulkopuolelta rakennus naytti milta tahansa ransistyneelta vanhalta kerrostalolta, mutta apartment 2:sta loytyi kuin loytyikin (ei tosin kovin nopeasti) hieman hikinen ja luolamainen travellerien yopymispaikka! Taalla on seinilla seta Lenin ja isa aurinkoinen seka muuta soviet kitchia. Tunnelma on muutenkin mita parhain seka taalla yleistiloissa etta omassa 14 hengen dormissakin. Taman kotoisempaa tuskin on edes kotona ja Moskovan sikahintaisiin majoituksiin nahden tama on aivan unelma, alle 10e/yo.
Mulla on liput ostettu vaan Irkutskiin Siperiaan asti ja tajusin, etta olis ehka kannattanut ostaa jo sielta Pekingiinkin. Pyysin mun hostelin virkailijanaista kirjoittamaan venajaksi lapun, jonka voin nayttaa asemalla ja lahdin yrittamaan ostaa lippua. No niinhan siina tietenkin kavi, etta haluamani reitti Irkutsk-Beijing on aivan taynna. Ja virkailija ei tietenkaan puhunut kuin venajaa. Kuin taivaan enkeli yhtakkia viereeni ilmestyi venalainen mies, joka alkoi tulkkaamaan kaikkea ja auttoi helvetin ystavallisesti. Itse oli tullut vaihtamaan jotain Helsinki-Moskova-junalippua johonkin muuhun. Diggaili myos siita, etta ma oon stadista.
Kavi sitten niin, etta ostin lipun Irkutskista Vladivostokiin Ita-Venajalle. Sielta paasee muutamilla valineilla Beijingiin, ei kovin pitka matka vissiinpa. Mutta taytyy aina olla vahan jannitysta tassa travellauksessa :) Juhlin tata junalipun saantia ostamalla itselleni kaksi kappaletta Venajan suurta herkkua, kaalipiirakka. Voi ettta kun olivat hyvia. Nyt taidan lahtea katsomaan punaista toria!
current mood: excited
|
|
(3 comments | comment on this)
|
| Monday, July 13th, 2009
| |
4:42 pm - Tapahtumia
|
On viime aikoina stressannut ihan hirveästi. Työtä, suorituspaineita, kirjotusten ja syksyn tuskallinen odotus... Työstressi vähän hellitti kun sain tehtyä selvän suunnitelman tehtävistä hommista työjakson loppuun asti, sai tavallaan asiat tiptopjärjestykseen. Mutta sekin liennetys katosi. Aina hetkittäin helpottaa, kun saa jotain aikaan, mutta kun istuu alas ja hengähtää niin se alkaa taas. Työn moraali muistuttaa mitä suurimmassa määrin orjuuden moraalia, sanoi joskus joku viisas mies.
Viikonloput jeesaa niin pirusti. Eilen oli Alppipuistossa kansanjuhla ja se oli mukavaa, vaikka olinkin ainoa, jonka teki mieli juoda pari kaljaa. Oltiin istumassa ylhäällä kalliolla ja välillä käytiin kuuntelemassa bändejä. Paras mitä kuulin oli Jaakko & Jay, folk-punkkia!! :D Ja mukavan salaperäisen illan vietin vielä kaupungillakin erään viehättävän klarinetistin kanssa.
Tuli tänään tosi emo fiilis, kun kuljin hidastellen sateenvarjon kanssa kaatosateessa ja kuuntelin jotain death cabseja. Aijai. Huominen on huomenna ja ensi viikonloppuna on Ilosaarirock.
current mood:  curious
current music: Emilíana Torrini: Today has been OK
|
|
(comment on this)
|
| Friday, July 10th, 2009
| |
5:19 pm - Itä-Pasilan DDR
|
|
| Monday, June 22nd, 2009
| |
2:45 pm - Siisteimmät jutut ikinä
|
|
Kun mulla tuli juhannuksena mökillä vähän tylsää, tein älyttömän siistin jutun: ilma oli harmaa ja mun päätä särki, menin meidän tontin niemenkärkeen istumaan sellaiselle isolle laiturille, josta näkee tosi pitkälle horisonttiin. Pistin Joose Keskitaloa mp3:sta soimaan ja katsoin kun Saimaa liplattaa! Ihan mieletön fiilis oli, kuumeinen, rämisevä ja täysvaltainen, hypnoottinen :D vitun mageelta tuntu elämä silloin ja elin vaan niissä biiseissä sisällä ja keinuin.
ps. sairaan siistiä, kun pääsen tekemään töissä reportaasin vanhoillislestadiolaisten suviseuroista eli kesän isoimmasta tapahtumasta! Näkökulmana on lestadiolaisen feminisimin etsintä ja yksi haastateltavakin melkein plakkarissa. ihanaa saada jotain aikaan
pps. ulkona on kaunis päivä niinku anna puun biisissä!
current mood:  cheerful
current music: She & Him - Black hole
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Thursday, June 11th, 2009
| |
10:51 am - Comeback
|
Oon töissä ja mua pyydettiin kirjoittamaan a-tuubin nettisivuille blogikirjoitus jostain helsinki-päivään liittyvästä aiheesta. Nyt kun tässä oon tuskaillut tunnin verran tyhjä word dokumentti naaman edessä, tulin muistaneeksi, että onhan mulla tää omakin blogi :D last updated 33 weeks ago.
Kai tässä täytyy joku aihe keksiä. Aamuisin ei vaan ajatus kulje eikä kelat raksuta. Haen kahvia ja kuosiudun
|
|
(3 comments | comment on this)
|
| Sunday, October 19th, 2008
| |
11:47 am
|
Pakko tallettaa taas tänne tänään aamulla kuulemani, eittämättä yksi mainioimmista luontodokumenttien aina niin verbaaleista lausahduksista. Avara luonto käsitteli tänä sunnuntaina Tiibetin ylänköä eläimistöineen. Ketun edetessä kohti jäniksenkaltaista maaeläintä, kuvaili kertoja analyyttisin äänenpainoin takaa-ajoksi äityneen tilanteen lopputulosta seuraavasti:
Repolainen sieppaakin sukkelasti saaliin kuin eläinsadussa konsanaan!
Aijai ihanaaaa.
current mood: happy
|
|
(2 comments | comment on this)
|
| Tuesday, October 14th, 2008
| |
10:13 pm - Korppi = raven
|
Tajusin tänään IRC-Galleriassa pyöriessäni kiintoisan jutun. Edgar Allan Poe -yhteisöllä keskusteltiin käännöskirjallisuuden järkevyydestä. Liikkellä oli tietenkin kaikille internetissä pyöriville tuttuja "minä luen vain alkuperäiskielellä"-ihmisiä. Nämä paremmuudentuntoiset olennot eivät kuitenkaan usein ymmärrä tehneensä perustavanlaatuista ajatteluvirhettä argumentoidessaan näin!
Edellinen argumentti pohjataan tietenkin sinänsä oikeaan ajatukseen siitä, että mikään teksti ei voi käännettynä olla enää sama teos. Jotain katoaa (tai pikemminkin muuttuu) aina, sillä kielet eroavat toisistaan sanastoltaan ja erityisesti rakenteeltaan. Mutta se mitä moni ei tule ajatelleeksi on, että tämä samainen argumentti kuitenkin evää näiltä kirjallisuuselitisteiltä ikuisesti ja lopullisesti mahdollisuuden ymmärtää mitään kirjallisuutta sen alkuperäiskielellä, jonka he uskovat oppineensa. Sillä näinhän se on, että mitään muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään ei voi koskaan oppia oikeasti. Sama argumentti sovellettuna eri yhteyteen.
Esimerkin kautta sanoen: lukiessani Edgar Allan Poen romaania Arthur Gordon Pymin selonteko Jaana Kapari-Jatan suomentamana, en oikeastaan tule lukeneeksi Poen omaa teosta, vaan suomentajan toiselle kielelle mukailemaa versiota siitä, joka luultavasti pyrkii mahdollisimman tarkasti noudattamaan alkuperäistä versiota. Jos kuitenkin päättäisin lukea Arthur Gordon Pymin selontekoa sen alkukielellä englanniksi, en mitenkään voisi ymmärtää sitä oikein, sillä englannintaitoni perustuu kouluiässä oppikirjan ja tiedotusvälineiden avulla opittuun ja omaksuttuun osaamiseen. Se ei voi ikinä olla sama kuin vaikka jollain minuun muilla tavoin vertautuvalla englantilaisnuorukaisella, sillä hänen käsityksensä kielen rakenteista pohjautuvat omakohtaiseen kulttuuriseen tietouteen, joka minulta vääjäämättä puuttuu.
Hän ei voikaan sitten koskaan ymmärtää Väinö Linnaa tai Timo K. Mukkaa niin kuin minä. 8)
current mood: curious
|
|
(comment on this)
|
| Sunday, August 31st, 2008
| |
1:10 pm - Merkintä ilman sen kummempaa ostikkoa
|
Voi tätä homman määrää. Kalenteri täyttyy kaiken maailman kiinnostavasta ja epäkiinnostavasta kiireistä, hommat puskevat niskaan ja viikonloppunakin pitäisi työskennellä. Vhithuttaa! Lehtijuttua, Tuntemattoman sotilaan lukua, killintekstiä... Kirsi Kunnaksen sanoin: voi tätä hoppua hoppua hoppua, ei tule loppua loppua loppua!
Eilen kävin hiostavassa ja rentouttavassa hot joogassa. Tämä neljässäkymmenessä asteessa suoritettu asentojen vääntely kyllä elävöitti kehon ja mielen (joiden itse asiassa uskon olevan yksi ja sama asia) yhteistyötä. Namaste!
Sellainen hieno asianlaita tosin ilmestyi tänään, että mielipidekirjoitukseni julkaistiin hesarissa. Odotan vain milloin minun kristillis-aatteellinen ystäväpiirini ärähtää minulle tuosta sangen ateistisesta ja sekularistisesta tekstistä. Toisaalta olen sittenkin argumentaatiossa vahvoilla, kun perusteeni sijoittuvat subjektiivisten mystiikkakokemusten sijaan jonnekin humanistisen valistusmaailman ajatteluperinteeseen, ja sieltähän tunnetusti kaikki jaloimmat ja inhmillisyydeltään puhtaimmat ajatukset syntyvät!
Voisin aloittaa kaiken maailman hommien teon, mutta taidankin katsoa telkkaria. Häpeän tätä ihmismielen heikkoutta.
current mood:  busy
|
|
(3 comments | comment on this)
|
| Tuesday, August 26th, 2008
| |
7:21 pm - Bussi
|
Olinpas tänään kiintoisassa tapahtumassa, nimittäin "asukaspaneelissa". Saimme kotiimme taannoin kutsun tällaiseen YTV:n järjestämään tilaisuuteen, jossa arvioidaan lähiseudun bussilinjoja ja julkista liikennettä paikallisten asukkaiden näkökulmasta. Olin tietenkin hanakasti mukana heti ja tulin valituksi (piti ilmoittautua ja sitten YTV:n henkilöt erinäisin perustein valitsivat mahdollisimman kattavan joukon alueen asukkaista.) Pari tuntia mm. pienryhmäkeskustelua bussilinjoista. Mainiota! Lokakuussa on toinen kokoontuminen, johon YTV on valmistellut ehdotukset uudistuksista ja pääsemme kommentoimaan sitten niitä.
Kuulostaa itserakkaalta, mutta tuon kaltaisissa tilaisuuksissa huomaa, että vaikka olen vasta 17-vuotias, osaan paljon paremmin normaaleja kokouskäytöntöjä kuin monet vanhemmat ihmiset. Pienryhmäkeskustelussakaan ei muutamalle keski-ikäiselle tullut mieleen olla huutamatta jotain yhdentekevää oman elämän seikkaa samaan aikaan kun toinen yrittää tehdä samaa, tai ehkä jopa puhua jotain järkevää. Oli monin paikoin todella kaoottista ja mietin vaan, että pienellä järjestyksellä tämä voisi toimiakin.
Anyway, tuollainen lähiseutupolitiikka on tosi kiintoisaa ja mahtavaa. Tuntuu, että pääsee oikeasti vaikuttamaan johonkin. Hyvä YTV!
|
|
(comment on this)
|
| Sunday, August 17th, 2008
| |
3:28 pm - Talvisen luonnon avara pakastin
|
Ahma kätkee tähteet myöhempää käyttöä varten talvisen luonnon avaraan pakastimeen.
Törmäsin katsoessani Avaraa luontoa (Planeettamme maa -sarjaa tarkemmin ottaen) päivää tuhdisti piristävään kielikuvaan. Voiko olla mahtavammin valitut sanat kuin talvisen luonnon avara pakastin. Saa melkein jopa odottamaan talvea :) Tai ainakin sitä, että pääsee sinne Siperian ja Mongolian aroille, missä dokkari oli kuvattu...
---
Kun luin teoreettisen fyysikon ja kosmologin Paul Daviesin kirjaa Kultakutrin arvoitus, törmäsin mielenkiintoiseen päätelmään. Kirja analysoi maailmankaikkeutta fysiikan ja hieman filosofiankin näkökulmasta. Erityisesti tarkasteltiin ns. bioystävällisyyttä, eli sitä, miksi ja miten maailmankaikkeus on juuri tällaisena, näine fysiikan lakeineen, sovelias elämän ja älyllisten havaitsijoiden synnylle, eikä se olisi mahdollista pienenkään luonnon vakion ollessa vähääkään erilainen. Joka tapauksessa se päätelmä (yritän muotoilla sen edes jotenkin ymmärrettävästi onnettomalla harrastelijafyysikon ja -matemaatikon sanavarastolla ja väkisinkin rajatulla ymmärryksellä) menee jotakuinkin näin:
Tällä hetkellä suuri osa fyysikoista uskoo maailmankaikkeuden olevan todennäköisesti ääretön multiversumi, joka tarkoittaa, että erilaisia maailmankaikkeuksia on loputtomasti ulkoavaruudessa. Matemaattisesti ajatellen äärettömyys tarkoittaa siis tätä: kaiken, mikä on fysiikan lakien mukaan mahdollista, täytyy olla olemassa jossain. Nelikulmaista palloa tai pyöreää kolmiota ei voi löytää mistään, mutta esimerkiksi täysin samanlainen maapallo samoine asukkaineen (niin, myös sinä ja minä siellä!) on pakko olla jossain. Tämä vain siksi, että materian on pakko olla muodostunut äärettömän monella tavalla, joten oikeastaan samanlaisia maapallojakin on ääretön määrä. Samoin myös sellaisia maapalloja, joissa joku yksi kynnenpään protoni on eri asennossa jne. jne. Jos tämä kuulostaa vaikealta, niin sitä voi ajatella vertauskuvan avulla: on äärettömän epätodennäköistä, että kolikkoa heittäessä saa 1000 kertaa kruunan peräkkäin, mutta on tilastotieteellinen fakta, että niin käy, kun heittää kolikkoa tarpeeksi kauan. Samalla tavalla on tilastotieteellisesti mahdotonta, että äärettömästi jatkuvassa avaruudessa ei olisi ääretön määrä erilaisia aineen yhdistelmiä.
No, tuo oli vasta johdanto. Ajatellaan siis tuota äärettömyyttä ja sen kaikkia maailmankaikkeuksia. Mehän tiedämme, että oma havaitsemamme maailmankaikkeus on syntynyt n. 13,7 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksessä äärimmäisen tiheästä aineen singulariteetista, ja kaikkien näiden vuosimiljoonien aikana on aineesta muodostunut galakseja, tähtiä ja planeettoja. Kokonaisuudessaan prosessi on hidas, monimutkainen ja epätodennäköinen. Mutta ajatellaanpa jotain supersivilisaatiota, joka pystyisi luomaan simuloidun maailmankaikkeuden kehittyneellä teknologiallaan. Kun palaamme ajatuksessamme äärettömään avaruuteen, on itse asiassa PAKKO olla supersivilisaation luomia simuloituja maailmankaikkeuksia.
Entä sitten, kun tähän ottaa mukaan todennäköisyyslaskennan? Kumpi on todennäköisempää, miljardien vuosien aikana hitaasti syntynyt luonnon muodostama maailmankaikkeus vai jonkin kybernörtin nopeasti kokoon kasaama tietokonemaailma? No jälkimmäinen tietysti. Sehän on aivan yksinkertaista matematiikkaa. Äärettömässä maailmankaikkeudessa jälkimmäisiä maailmoja on pakko olla erittäin paljon enemmän kuin ensimmäisiä.
Johtopäätös: Jos maailmankaikkeus on ääretön, on erittäin paljon todennäköisempää, että meidän havaitsemamme maailmankaikkeus on oikeasti simulaatio, eikä luonnollisesti syntynyt.
Miltäs tämä tuntuu? :)
current mood: excited
current music: Jimi Hendrix - Castles Made Of Sand
|
|
(8 comments | comment on this)
|
| Friday, May 30th, 2008
| |
2:08 pm - Koulut lopuillaan
|
Pakko hieman blastata tänne koemenestyksestä. Pääsin kemian kokeesta arvosanoin 5+ läpi, mikä täytti toiveeni mainiosti, mutta kaiken lisäksi todistusarvosana nousi kimmeltävään kutoseen! Hyvän tuntikäyttäytymisenkö takia? Ei nyt sentään. Tein sellaisen kurssityön, jossa piti etsiä tietoa ja analysoida jotain tuloksia kaivoveden ja talousveden kemiallisista eroavaisuuksista. Sen kaltainen opiskelu meikäläiselle soveltuukin paljon paremmin kuin kirjasta päähän aivoton pänttääminen.
Fysiikasta tuli seiska, mikä sekin on ihan hyvä tulos siihen nähden, että kaksi vahvinta aihealuettani, tähtitiede ja energiapolitiikka, olivat jääneet törkeästi kokeen ulkopuolelle. Tulokseen olin todella tyytyväinen. Jos nyt jatketaan luonnontieteiden saralla, niin uskomaton yllättäjä oli tänään pörssin räjäyttänyt matematiikan kolmoskurssi: yhdeksikkö! Onko tämä edes mahdollista. Jos matematiikan tuloksestani ennen koetilannetta olisi harjoitettu vedonlyöntiä, kertoimet olisivat varmasti olleet taivasta hipovia. Matematiikan lukiourani lineaarinen kasvu kuitenkin ilahduttaa silmää ja mieltä: ykköskurssista vitonen, kakkosesta seiska ja kolmosesta ysi. Koska en valitettavasti voi jokaiseen aineeseen panostaa, niin jätän matematiikan opiskelun tältä erää tähän.
Psykologian kakkoskurssista tuli 8-. Ihan jeessisti se meni, mutta ilmeisesti olin psykologisen pohdinnan sijaan harjoittanut esseissäni ennemminkin jonkinlaista antropologista pohdintaa, kun vanhuus- ja identiteetin kehitys -esseeni tuppasivat taipumaan tuonne yhteiskunnan ja kulttuurin vaikutusten puolelle. Joka tapauksessa tulos oli hyvä ja olen kirjoituksiini tyytyväinen.
Päivän kohokohta oli kuitenkin historian kakkoskurssin, kulttuurihistorian tulos. Olisin varsin hyvin uskonut saavani kokeesta vaikkapa kuutosen, sillä esseeni Kreikan ja Rooman valtakunnan eroavaisuuksista oli koetilanteesta syöpynyt mieleeni epäonnistuneena ja surkastuneen tekeleenä, jota mielestäni edes yksikään vakavastiotettava yläasteen opettaja ei lukisi kuin inhoa ja halveksuntaa puhkuen. Yllätyksekseni tämä koe olikin arvioitu 9+:n ja essee 5/6 arvoiseksi. Koska olin tehnyt kurssin aikana olleet ylimääräiset työt tunnollisesti ja osoittanut oppitunneilla paikoin jopa opettajaa aiheellisesti ärsyttänyttä yliaktiivisuutta, sain todistukseen numeroksi täyden kymmenikön! Voitte toverit uskoa sitä ihmetyksen määrää, kun odotukseni olivat noin neljä numeroa alempana ja suoritukseni olikin täydellinen. Kokeessa en voinut vastata ollenkaan taipumuksiani mukaileviin aiheisin, kuten valistuksen aika ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, Ranskan vallankumous, teollistuminen, 1800-luvun yhteiskunta poliittisine aatteineen, Marx ja sosialismi, 1900-luvun poliittinen ilmapiiri jne.
Nyt on hyvä painella kesälomille. Mahtava tähtitiedekirja kesken ja pari artikkelia Facesin festarilehteen työn alla. Elämä hymyilee
current mood: happy
current music: Neil Young - Tell Me Why
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Saturday, May 10th, 2008
| |
11:07 am - Olematon eksistenssi
|
Olen tässä viime aikoina lueskellut suomalaisen tähtitieteilijän Esko Valtaojan kirjaa Avoin tie ja mm. sen kautta tullut pikku hiljaa tietoiseksi siitä, miten kaikki on niin pienen pientä tuherrusta. Merkityksetöntä ajan ja paikan vaihtelua, joka johtaa johonkin tyhjyyteen. Kaikki on vaan jotain osaa jostain isommasta ja merkityksettömämmästä, eikä mikään toimi itsenäisenä osana.
Millään ei ole OIKEASTI merkitystä, mutta on silti siinä mielessä, miten me ihmiset koemme maailman. Me emme ajattele mitään planeettojen vetovoimia tai mustia aukkoja arkielämässämme, joten nämä valinnat täällä pallon pinnalla vaikuttavat tietenkin tähän elämäämme, joten ne tulee ottaa vakavasti. Ainakin luulisin niin? Toisaalta kun asiaa katsotaan vähän suuremmasta mittakaavasta, niin taas koko juttu tulee irrationaaliseksi... eli kyse on siis mittakaavoista!
Ollako siis makro- vai mikrokosmoksessa eläjä? Siinäpä vasta kysymys. Jos on olemassa maapallo, joka kuuluu aurinkokuntaan, jonka keskustähti on aurinko, ja tämä aurinkokunta kuuluu johonkin galaksiin, jolla on oma auringon kaltaisten tähtien täyttämä keskuksensa ja joku 200 miljardia muuta galaksia, sitten tämä galaksien rypäs kuuluu vielä johonkin megatsiljoonasta galaksien ryppäistä koostuvaan ryppäiden ryppäääseen ja niin edelleen. Jos tämän sisäistää, niin kuin minä viime aikoina, miten voi todellisuudessa enää välittää mistään? Kuitenkin koko maailmankaikkeus, galakseineen kaikkineen, on vaan osa jotain pientä pisaran miljardisosaa, joka on jonkun 9999 x 10 potenssiin 9999 kokoisen maailman pieni hiukkanen. Vähän niin kuin meille ihmisille joku atomi on tosi pieni juttu, niin ehkä meidän maailmankaikkeus on vain osa jotain suuremman järjestelmän atomiseinämää, tai vaikka joku yksi solu tai vastaavaa. Me vaan luulemme olevamme jotain maailmankaikkeuden kunkkuja täällä. Me ollaan vaan kirppuja.
Sivilisaatio. Mitä se edes on? Jotain kulttuurievoluution järjestämää irtonaista kokonaisuutta. Se on ehkä avain pelastaa maapallo maailmanlopulta. Kun tähtitiede kehittyy, niin ehkä tyypit pystyy muokkaamaan kaikkia paikkoja asuttaviksi tai vaikka siirtämään maapalloa tai jotain. Vaikka kyllä me kaikki kuollaan.
Olisi kyllä siisti päästä avaruuslennolle. Ehkä mun elinaikana vielä... Ellen sekoa.
current mood:  indescribable
current music: Simon & Garfunkel - Wednesday Morning, 3 A.M.
|
|
(5 comments | comment on this)
|
| Friday, February 29th, 2008
| |
3:52 pm - Kiitti vaan
|
Tänään kotimatkallani bussissa eräs spurgu (samaisen herran havaitsin kerran koulumatkallani aamulla puoli kahdeksan aikoihin nauttivan keskiolutta takapenkillä. Hän oli luultavasti tuolloin aloittelemassa, sillä ei pitänyt minkäänlaista ääntä tai mörinää) alkoi häiritsemään erästä keski-ikäistä miestä. Jälkimmäinen oli nimittäin tyynesti arvaamatta istahtanut tämän spugen viereen. Kun spuge alkoi juttelemaan mukavia tälle herralle, hän siirtyi nopeasti yhden penkin eteenpäin ja rupesi aktiivisesti ignooraamaan spurgua, joka huusi koko ajan samalla kiroillen, että haluaa jutella jonkun kanssa ja vaati miestä tulemaan istumaan takaisin hänen viereensä heti paikalla.
Päätin astua esiin, ja mennä juttelemaan seurankipeälle spurgulle, joka myöhemmin osoittautui olevan Tuomo nimeltään (näky keltaisista/mustista hampaista ja tunkkainen viinahengitys naamallani olivat se maksu, jonka jouduin tästä tiedosta maksamaan). Juttelimme kaikesta mahdollisesta: ihmisten persoonallisuudesta, pahuudesta, jurrista, jumalan olemassaolosta jne. Kaikki meni ihan hyvin ja tein palveluksen muille matkustajille pitämällä rasittavan humalaisen huomion itsessäni. KUNNES...
...se äijä oli hiljaa minuutin tuijottaen minua suoraan silmiin, lopulta sanoen hitaasti: "mistä sä tiedät, etten mä tapa sua tähän paikkaan". Vastasin huolettomasti "tiedänpähän vaan", mutta sisälläni ajattelin: "miksi ihminen, joka haluaa tehdä jotain positiivista (asettaen samalla rasituksen alaiseksi oman hajuaistinsa ja kaikenlaisen aistillisen sietokykynsä), joutuu saamaan tällä lailla palkaksi vain paskaa niskaan". Ärsyttävää, että vaikka olin ainoa, joka edes jaksoi hänen seuraansa, niin hän haluaakin tappaa minut. :D
Onneksi oli enää muutama pysäkki jäljellä. Äijä alkoi näyttää vähän pelottavalta; katseessa oli samalla jotain uhkaavaa ja jotain irstasta. Minua alkoi pikkuhiljaa iljettämään ja hän halusi yleisen humalaisen tuttavallisuuden merkiksi vielä kätellä minua (aivan kuin minäkin haluaisin häntä), joten kättelimme. Astuin ovelle ja ukko kääntyi minua päin mustankeltaisin sojottavin hampain ja sanoi ällöttävää löyhkää hehkuen: "I love you!" :----------------------S Vastasin vain, että "please don't", toivotin hyvää päivänjatkoa, ja astelin ulos bussista kotiin pesemään käsiä.
current mood:  disappointed
current music: Bob Dylan - Pledging My Time
|
|
(comment on this)
|
| Monday, February 18th, 2008
| |
9:35 am - Mongolia
|
Katsoin juuri aamutoimekseni taannoin digiboksille tallentamaani FST:n dokumenttia suomalaisesta tutkimusmatkailijasta ja maantieteilijästä, J. G. Granösta. Hän teki 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun aikana kymmeniä matkoja pienehkön retkikunnan kanssa Altain vuoristossa Mongoliassa, Kiinan ja Venäjän rajoilla. Hän myös kirjoitti alan klassikkoteoksen retkiltään, jonka tietenkin varasin heti itselleni kirjastosta.
Dokumentissä näkyi mielettömän kauniita maisemia Mongoliasta, sen vuorista ja aroista, kimmeltävistä järvistä ja jäätävistä tundra-alueista. Yleisesti ottaen maisemat näyttivät hyvinkin paljon, ah, aina niin yhtä ihanalta Keski-Aasialta, hyvin paljon myös Tiibetiltä, joka siinä Mongolian naapurissa kohoaakin korkeuksiin.
Älyttömän mielenkiintoiselta vaikutti Granön tutkimustekniikka. Hän oli taiteellinen sekä tieteellinen ihminen ja kuvasi matkoillaan paljon vuoria, maisemia ja niiden asukkeja sen ajan kameralla, jolla tulee ihanan tunnelmallisia seepiakuvia, upeita tarkennusalueita ja tummuuksia. Vanhat valokuvat ovat monissa tapauksissa teknisestikin paljon mielenkiintoisempia kuin nykyiset. Myös varsin kaunopuheinen kerronta Granön muistiinpanoissa ilahdutti, enkä jaksa odottaa, että saan luettavakseni hänen kirjansa.
Tässä aamulla nyt taas mietin, milloin voisin itse toteuttaa vastaavanlaisen tutkimusmatkan. Olisi upeaa kulkea aasien tai hevosten kanssa Keski-Aasian aroilla, tehden havaintoja paikallisesta luonnosta ja kulttuurista niin kameroin kuin kynin ja lehtiöinkin. Ehkä jos joskus pääsen yliopistolle lukemaan jotain kiinnostavaa ainetta, löydän hengenheimolaisia, joita kiinnostaisi kyseisenlaisen matkan tekeminen. Yksin ei ehkä uskalla lähteä tuntemattomaan.
current mood: hopeful
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Sunday, February 17th, 2008
| |
11:04 am - Jep jep, olemisen sietämätön paino
|
Vaikka olenkin viime aikoina aika paljon pohdiskellut positiivisuuden ja onnellisuuden vahvasti värittämän suhtautumisen, johon usein tunnun elämässäni pyrkivän, sekä realistisen maailmankuvan välistä konfliktia (ja onko sellaista edes olemassa), en voi muuta sanoi kuin että tämä elämä tässä ja nyt on mahtavaa, fantastista ja mukavaa. Kaikki on hienoa ja kehumisen arvoista. Ei minulla oikeastaan näennäisesti mikään edes mene erityisen hyvin tällä hetkellä; koeviikko meni vähän niin ja näin, ei ole tyttöystävää, en saa juuri mitään aikaiseksi jne. jne. mutta silti elämä hymyilee! On vaan niin hienoa olla elossa! Yksittäisten asioiden verkosto luo onnen, joka levittäytyy ympärilleni, vaikka mitä tekisinkään. Se on sellainen outo oivalluksen hetki, joka syntyy kaikkien irtonaisten ajatusten pohjalta tajuntaan. Silloin vaan tietää, että kaikki on hyvää!
Viime aikojen eksistentiaaliset vuoristoradat ovat, yllättäen kyllä, estyttäneet tänne kirjoittamisen. Ajan rajallisuus on esittänyt itsensä minulle. Tajuntaani on iskeytynyt mm. seuraavanlaisia seikkoja: tulen jo ensi vuonna täysi-ikäiseksi, vastuun paino putoaa väistämättä harteilleni, kaikki tuttu ja vanha loppuu ja uudet asiat alkavat, vai alkavatko, pitääkö minun aloittaa ne, tapahtuuko kaikki itsestään, mitä tapahtuu, mitä teen, teenkö mitään, mitä häh. Olen tuskissani reagoinut näihin ajatuksiin tietenkin luonnollisella tavalla: hiki otsassa suunnittelemalla elämäni tulevaa kulkua. Mitä teen, kun lukio loppuu. Mitä tapahtuu, kun muutan omilleni. Milloin se tapahtuu. Mitä kaikkea ehdin tehdä, ennen kuin pitää ruveta ajattelemaan jotain perheen perustamista joskus kolmekymppisenä, ehdinkö matkustaa joka puolella maailmaa. Ehdinkö asua vähintään muutaman kuukauden Tiibetissä. Tottakai ehdin! ^____________^
Kuten arvata saattaa, ei se suunnittelu auttanut juurikaan mitään. Mutta nyt on hyvä olo. Tämän pienimuotoisen avartavan "kriisin" läpi minua auttoi Grateful Deadin musiikki ja monikymmenminuuttiset psykedeeliset kitarasoolot. What a long strange trip it's been.
current mood: peaceful
current music: Grateful Dead - Dark Star (23:07)
|
|
(2 comments | comment on this)
|
| Sunday, February 3rd, 2008
| |
1:40 pm - Polkupyörät
|
On vaan pakko sanoa nyt kun aurinko paistaa, että muhun iski tänään ihana ajatus: kohta tulee kevät! Se oikeasti tulee jo, niin kivaa kivaa kivaa ja upeaa. Oon niin pitkään odottanut, että pääsen taas ajamaan mun rakkaalla Irish Rover -polkupyörällä, jolle pitääkin kohtapuoliin ennen kunnon käyttökauden alkua tehdä suurehko keväthuolto ja ehkä muutama uudistuskin. Ruuvit ja mutterit kireälle, ketjut öljyisiksi ja edellisen syksyn mudat pois vanteista. Aah, en jaksaisi odottaa. :>>
Mulla on myös varastossa odottamassa kaksi huonokuntoista pyörää, jotka voin kunnostaa nyt kesäksi. Toinen on merkiltään ja siten myös nimeltään Terässiipi; vanha legenda, jolla ajoin monet kesät ystäväni Petterin kanssa ympäri maita ja mantuja täällä lähistöillä. Tuunattiin jokainen kesä joku yksi vanha tsygä sellaiseksi kahdenmentäväksi, eli asetettiin tarakalle toinen satula. Kaikkia muitakin tosi makeita virityksiä meillä oli, ja aina sen yhden kesän ajon jälkeen niistä pyöristä puhkesi takapyörä. Eihän kahta poikaa jaksa mikään pyörä kannella kovin pitkään. :) Niistä ajoista on tosi kivoja muistoja, kun ilta-auringon säteisiin asti ajettiin kuumina päivinä joka puolella, jutskattiin maailman menosta ja ihailtiin kesän tuntua.
Terässiiven aion nostaa uuteen kukoistukseen tänä kesänä! Se on kyllä hieman pienikokoinen, mutta kyllä sillä yksin pystyn matkoja taittamaan. Toinen kunnostettava on äitin vanha naistenpyörä, eli siinä ei ole miestenpyörille tyypillistä munanhirtintä keskellä. Sen voisin maalata vaikka keltaiseksi tai siniseksi, jos saan luvan. Siitä tulee mukava myös.
current mood:  nostalgic
current music: Donovan - Season Of Farewell
|
|
(5 comments | comment on this)
|
| Wednesday, January 30th, 2008
| |
8:57 pm - Pellavansiemen
|
Laitoin äsken kuivia herneitä likoamaan huomista varten: teen hernefalafeleja riisin ja punaisen kastikkeen kera sekä chiliherneitä naposteltavaksi television ääressä, jossa vietänkin suurimman osan koeviikostani.
Eilen illalla kun pesin hampaitani ja tuijotin peiliin, mietin miksi tytöt puhuvat keskenään puhelimessa. Tai ainakin tuntuu, että tytöillä on ihan normaalia ja yleistä, että voi vaan soitella jollekin kaverille ja puhua jostain päivän tapahtumista. En mä koskaan puhu silleen muuten vaan jonkun mun kaverin kanssa niitä näitä puhelimessa. Ehkä munkin pitäisi? En mä kyllä ehkä edes haluaisi, tai en mä tiedä.
Lähetin tänään monta työhakemusta kesää varten. Olisi varmaan aika vinhaa siivota Kumpulan maauimalaa. Sitten kun mä saan rahat mä lähden Puolaan.
current mood:  crazy
current music: Pentangle - Spring time promises
|
|
(4 comments | comment on this)
|
| Thursday, January 24th, 2008
| |
10:03 pm - Puhdistuminen
|
Tashi delek!
Tänään vihdoinkin ehdin pitkästä aikaa Helsingin buddhalaisen keskuksen meditaatioiltaan. Oikeesti, se on niin upeaa ja tyydyttävää puuhaa, että voin lämpimästi suositella kaikille. Meditaation harjoittamisen ei edes tarvitse liittyä mihinkään uskontoon tai elämänkatsomukseen. Itse vaan olen tehnyt sitä tuolla buddhalaisittain yleensä, koska se on henkilökohtaisesti mielestäni kiinnostavaa ja jostain syystä keskittyminen on helpompaa tuollaisessa ohjatussa tilanteessa kuin jos kotona pelkän itsekurin varassa yrittäisi mietiskellä. Pitäisi tietenkin sitäkin tehdä.
Niinkin lyhyen kuin tunnin pituisen meditaation jälkeen on hirveän onnellinen ja myötätuntoinen olo. Varsinkin tämänpäiväisen harjoituksen, joka käsitteli avointa tietoisuutta ja rakkauden merkitystä maailmassa suhteessa itseen, yleisesti sitä kuinka ihminen saa loppujen lopuksi niin paljon rakkautta joka puolelta. Kaikki iloiset hymyt ja ystävälliset teot ovat sitä! Ne pitäisi muistaa aina, jos mieli painaa ja pitäisi myös antaa iloa ja rakkautta enemmän muillekin. Onnellisuus on niin tärkeä voimavara maailmassa, sitä ei saa heittää hukkaan.
Kun meditaation ottaa vakituiseksi harrastukseksi, pääsee tutustumaan universaaliin rakkauteen omassa itsessään ja maailmankaikkeuden ykseyteen, kaikkiin tosi hienoihin juttuihin ja oivalluksiin. Love and compassion!
current mood: peaceful
current music: Äänet
|
|
(7 comments | comment on this)
|
|
|
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
freebyrdie's journal
